Leonardo Gigli kehitti vaijerisahan alunperin 1800-luvulla lääketieteelliseen käyttöön ja se tunnetaan kirurgipiireissä nimellä Giglin saha (eng. Gigli saw). Ymmärrettävistä syistä ihmisen sisällä ei ole liikaa tilaa käyttää perinteistä kaarisahaa ja tästä syystä mallia käytetään tietyissä leikkauksissa vielä nykypäivänäkin. Leikkaussalin ulkopuolellakin saha on päässyt tositoimiin kenttäamputaatioissa. Viimeisimmän maailmansodan aikaan tiedetään britti-agenttien kantaneen vaijerisahaa kätkettynä vaatteisiin.

Vaijerisaha on perusväline selviytymisrasioissa ja se toimitetaan Combat Survival Kitin mukana. Pakkautuu pieneen tilaan ja sahaa luun lisäksi myös puuta, muovia ja muita vastaavia materiaaleja vaivatta. Päissä on lenkit, joita ei ole tarkoitettu sormirei´iksi vaan, että niistä laitetaan läpi sopivan kokoiset kepit tai muut hyvän otteen takaavat esineet. Toinen tärkeä seikka on, että terä pidetään kokoajan kireällä. Löysänä siihen saattaa tulla lenkki, joka kiristyessään katkaisee terän samaan tapaan kuin jekkulangankin voi kätevästi katkaista. Sopivaa oksaa tai nuorta puuta apuna käyttän vaijerisaha voidaan kenttäolosuhteissa muuntaa kaarisahaksi. Terä voi kannattaa rasvata kevyesti ettei se ole ruosteessa kun tarve yllättää. Leikkaavan osuuden pituus 51 cm.